sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Eteenpäinnn!

Kranaatit lentävät markkinamiesten alttareille nyt myös audiovisuaalisessa muodossa! EKF:n ennakkomainos "Elävän Kirjallisuuden Manifesti" sai maailmanensi-iltansa 28.11.2008. Katso se tästä:


Elävän kirjallisuuden manifesti from Sami Poyry on Vimeo.

Nautinnollisia audiovisuaalisia hetkiä!
EKF kiittää: Sami Pöyry (ohjaus, kuvaus & leikkaus), Janne Räikkönen (pääosa). Mikitys ja catering: Anna Ulvinen ja Hanna-Riikka Roine.

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Sinustako kirjailija?

Hannan ja minun aivot raksuttivat eräänä päivänä tavallista kiivaammin: Mitä jos festivaaliyleisö kirjoittaisi kirjan yhdessä? Kysymys täsmentyi myöhemmin: Mitä jos kirja myös kustannettaisiin?

Tällainen ihmeentynkä on tapahtumassa. Palaveerasimme Mediapinta-palvelukustantamossa, ja heitimme ohimennen ilmaan idean yhteisestä kirjasta. Onneksemme Mediapinnan väki tarttui ajatukseen: "Sehän voitaisiin kustantaa ja postittaa halukkaille pientä maksua vastaan." Mikä mainio idea, emme olleet edes ajatelleet moista. Minä ja Hanna toimitamme. Ja yleisö kirjoittaa!

Aloin kuitenkin miettiä käytännön toteutusta. Valitsemmeko aiheen? Sensuroimmeko, mitään? Itseäni kutkuttaisi ajatus julkaisemisesta aivan sellaisenaan, kirjoituserheineen kaikkineen. Aina ei voi tietää mikä on tarkoituksellista. Ei ole kirjoittajan vika jos minä en ymmärrä. Toisaalta taas voinemme ottaa linjan, että vaikkapa ohimennen teokseen raapustettuja rasistisia kommentteja tai poliittisia iskulauseita ei julkaista. Luotamme kirjailijoiden fiksuuteen, toivottavasti näin ei jouduta tekemään. Kirjan idea kun on se, että otetaan huomioon kanssaihmiset.

Elävästä kirjasta tuleekin aidosti kaikkien teos, jonne jokainen saa kirjoittaa juuri niin kuin haluaa. Siitä voi tulla kaunista tai kauheata. Luultavasti molempia ja jotain siltä väliltä. Teoksesta saattaa tulla myös melko katkelmallinen, toisaalta taas kiehtovan arvaamaton.

Kirja lisää jo monesti peräänkuuluttamaamme yhteisöllisyyttä. Moni saattaa haluta jatkaa siitä, mihin edellinen jäi, omalla tyylillään. Minua tässä ajatuksessa viehättää erityisesti kirjoitustyylien, ikien ja näkemysten sekamelska.

Tämä tarina ei tarvitse loppua.

lauantai 8. marraskuuta 2008

Hiilijalanjälki ja kaupunkikulttuuri.

Luinpa tänään Kuukausiliitteestä, että hiilijalanjäljen laskeminen on nykyään niin trendikästä, että sen laskevat nyt myös festivaalit. Aloitin laskemalla omani: hitusen päälle 5000 kiloa. Mutta kuinka laskea hiilijalanjälki tulevalle Elävän Kirjallisuuden Festivaalille?

Varmaankin EKF:n jalanjälkeä pienentää ensinnäkin se, ettei sinne ole pakko tulla yksityisautolla. Lähialueiden asukkaat voivat tulla jalan (oletan, että Kalevassa ja Tammelassa asuu runsaasti kirjallisuuden ystäviä), jotkut rohkeat pyöräilevätkin helmikuussa. Kaupungin busseja suhaa Sampolan ohitse mielin määrin, ja kauempaakin tulevat bussit pysähtyvät lähistöllä. Rautatieasemalle on matkaa puolisen kilometriä.

Mikäli teemme ison padallisen keittoa talkoolaisille ja esiintyjille, takaamme, että se on vegaanista ja luomua. Teemme kasvisvoileipiä. Tarjoamme lähellä tuotettua mehua ja Reilun kaupan kahvia ja teetä (jälkimmäinen ei tosin paljoa hiilijalanjälkeä paranna: liittynee enemmänkin etiikkaan). Ja taatusti lajittelemme jätteet.

Talkoohenkeen kuuluu olennaisesti se, että emme osta festivaalin rekvisiittaa uutena: vuokraamme ja nikkaroimme itse. Kierrätämme ja tuunaamme vanhoista materiaaleista jotain aivan uutta (odottakaapa vain, että näette Sampolaan suunnitellut "somistukset"!). Kierrätys konkretisoituu myös kirjojen vaihtotorina.

Festivaalimme ei kuluta ylettömästi sähköä suurempien massatapahtumien tyyliin: meillä ei ole suuria lavarakenteita eikä paahtavia spottivaloja. Kiinnostavaa runokirjaa voi selailla myös energiansäästölampun alla. Suuria rekkarallejakaan ei EKF:n mahdollistamiseen tarvita.

Ja mikä tärkeintä: festivaalimme pääpaino ei ole kulutuksen lisäämisessä, vaan elämyksissä ja ajatuksissa, henkisessä pääomassa. Eikä hyvän kirjan ostaminenkaan ole kertakäyttökulttuuria - mielestäni yksi kirjallisuuden tärkeimmistä tehtävistä on lukijan ajatusmaailman ja näkemysten avartaminen.

Järjestämällä EKF:n kaltaisia tapahtumia ei taatusti pelasteta koko maapalloa, mutta edes muutamia korsia yhteiseen kekoon voidaan kantaa. Ja on tärkeää tehdä valinta: vaikkapa laadukkaan kaupunkikulttuurin ja talkoohengen puolesta.

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Kirjallisuuden väristä

Uusia nettisivujamme tarkastellessani keksin luullakseni uuden kysymyksen tähän maailmankaikkeuteen. Kas tässä: Miksi kirjallisuuteen ja muiden humanismiin vivahtavien asioiden väri on usein ruskea? Esimerkiksi nyt vaikka blogimme tausta ja Trivial Pursuitin taidepylpyrät.

Tuoko ruskea kenties mieleen vanhojen kirjojen kuluneet nahkakannet, pölyiset ja raskaat arvotaulun kehykset, hirvigobeliinit? Tässähän alkaa jo aivan aivastuttaa. Halutaanko kirjallisuuteen yhä liittää näin porvarillisia mielikuvia?

Humanisti saattaakin vaatimattomana henkilönä tavoitella neutraaliutta ja maltillisuutta. Ruskea ei ärsytä kenenkään silmää toisin kuin tulenpunainen, syvänsininen tai kirkuvankeltainen. Mutta humanisti onkin viisas. Mitä näistä väreistä tulee kun ne sekoittaa? Niinpä niin, ruskeata.

Minusta väri kuvaa lopulta kirjallisuutta hyvin. Ruskeaksi sekoittuva kirjallisuuden kirjo kun pitää sisällään kaikki maailman värit ja asiat.

lauantai 1. marraskuuta 2008

Ne ovat nyt täällä!

Elävän Kirjallisuuden Festivaalin upeat nettisivut ovat nyt avautuneet! Löydät ne osoitteesta http://www.ekf.fi. Sivujen tekijänä on Janne Räikkönen, todellinen lahjakkuus Teema ry:stä.

Sivuillemme päivittyy loppuvuoden mittaan tarkempaa informaatiota esiintyjistä, ohjelmasta ja näytteilleasettajista. Kuvagalleriaankin tullee piakkoin materiaalia.

Toivottavasti viihdytte sivuillamme! Palautetta niistä voitte antaa esimerkiksi kommentoimalla tähän blogiin.