Viime päivinä olemme sorvanneet Annan kanssa apurahahakemuksia eri tahoille. Aluksi niiden kirjoittaminen tuntui enemmän tai vähemmän itsensä ja ajatustensa myymiseltä. Lopulta olemme tulleet siihen tulokseen, että niin itsensä kuin ajatustensakin jäsentäminen tekee vain hyvää – ja hakemusten väsääminen on mitä mainioin keino siihen. Miten muuten budjettimme olisi ikinä konkretisoitunut? Olisimmeko muutoin koskaan muotoilleet sanoiksi sitä, mitä uuden tapahtuman järjestämisellä tavoittelemme?
Hakemuksiin ja tänne blogiimmekin olemme kirjoittaneet, että EKF:n keskeisimpiä periaatteita ovat yhteisöllisyys ja talkootyö. Nämä eivät todellakaan ole vain sanahelinää vailla pohjaa, päinvastoin! EKF:n edistyessä on ollut hienoa nähdä, miten yhä useammat ovat löytäneet sopivan tavan toteuttaa itseään sen ja muiden tekijöiden parissa. Olemme pitäneet ovia avoimina kaikille ja kaikenlaisille ideoille, ja se on kantanut hedelmää jo nyt.
Erilaisten ilmaisutapojen kirjon voi havaita vaikkapa EKF:n värikästä ohjelmaa silmäillessä: kantaaottavia performansseja ja esityksiä, tarkkanäköisiä puheenvuoroja ja hauskaa ajanvietettä. Kulissien takanakin tapahtuu. EKF:n nettisivut ja Elävän Kirjallisuuden Manifesti -video ovat omanlaisiaan taidonnäytteitä, ja viisaat päät on lyöty yhteen milloin milläkin kokoonpanolla, aina hyvin tuloksin. Yllättävää kyllä jopa äitini kokemus ja ammatillinen osaaminen somistajana ovat tulleet tarpeeseen.
Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että EKF todella auttaa tulevaisuuden tekijöitä löytämään oman äänensä. Toivon mukaan myös festivaalikävijät rohkaistuvat luomaan uutta yhteiseen kirjaan kirjoittamalla tai osallistumalla performansseihin taikka työpajoihin.
Kaikki ovat omanlaisiaan lahjakkuuksia, ja tuntuu, että yhteisöllinen talkootyö tuo sen parhaiten esille. EKF:n parissa ei koskaan tarvitse kokea ponnistelevansa yksin.
torstai 4. joulukuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti