keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Nuoriso valmis on... katoamaan?

Maailma on täynnä setiä. Ja jossain määrin myös tätejä. Tai siltä ainakin tuntuu, kun kiertää erilaisissa kohtaamisissa ja paikoissa Elävän Kirjallisuuden Festivaalin asialla. Jos politiikka ei kiinnosta nuoria, niin ei kyllä näytä kiinnostavan kirjallisen kulttuurin tekeminenkään.

Älkää ymmärtäkö väärin - kaikki tapaamani sedät ja tädit ovat olleet mitä mainiointa juttuseuraa ja taatusti piinkovia ammattilaisia. Minulla ei ole siis mitään heitä vastaan. Mutta missä ovat nuoret? Eivätkö he pääse mukaan, vai eivätkö he edes halua? Kumpikin vaihtoehto kuulostaa yhtä huonolta. Tyytynen siis toivomaan, että en vain ole sattunut retkilläni törmäämään muihin nuoriin tekijöihin ja että saan siihen tilaisuuden myöhemmin.

Eilen saimme tittelin "tulisieluiset opiskelijaneidot". Kuulostaa hienolta, kyllä. Jonkinlaisen poltteen täytyykin sydäntä korventaa, että uhraa merkittävän osan vapaa-ajastaan (tai potentiaalisesta tenttiin lukemisajastaan) uuden kirjallisuustapahtuman järjestämiselle. Turha silti luulla, että olisimme paatuneita idealisteja.

Kaikesta huolimatta on oltava myös valmis taistelemaan pessimismiä vastaan. Näen sen jonkinlaisena lannistavan realismin muotona: ajatteluna, ettei mitään kannata koskaan koettaa, koska se ei kuitenkaan onnistu. Wikipediakin jo kyseenalaisti Elävän Kirjallisuuden Festivaalin merkittävyyden. Joten eiköhän isketä hanskat, nuo mainosmaailman väärinkäyttämät objektit, naulaan!

Ehei. Realismi kariskoot!

lauantai 25. lokakuuta 2008

Rynnivät mummot ja muita kertomuksia

Maalaissihteerimme uskaltautuivat eilen suureen pahaan maailmaan. Seuraavassa Helsingin kirjamessujen antia dialogin muodossa.

Hanna: Huh, tuntuu kuin olisin ollut eilen vaelluksella.
Anna: Tai festareilla. Jalat on rakoilla.
H: Eilinen ekskursiomme Helsinkiin oli herkälle humanistille valaiseva kokemus.
A: Mutta tulihan sitä itsekin kirjoja ostettua. Ja Pekka Streng -paita!
H: Fedja-setä -kokoelma!! Ja... mutta nyt eksymme aiheesta.
A: Mikäs se aihe oli?
H: No ne kirjamessut!
A: Ei oikein jaksanut keskittyä. Liikaa hälinää.
H: Ja liian vähän tuoleja.
A: Tapasimme sentään mukavia ihmisiä.
H: Niin. Ja mukavia juustoja. Ruokamessuilla. Nam.
A: Nämä kaksi eivät ehkä ole oikein yhteismitallisia.
H: Ihmiset jättivät kyllä pidemmän jälkimaun. Heh.
A: Huomioinpa, että läheskään kaikki näytteilleasettajat eivät olleet tekemisissä kirjallisuuden kanssa oikein mitenkään.
H: Niinpä.
A: No, eipä siinä. Sallittakoon se instituutiolle.
H: Suurilla messuilla ihmisten käytöstavat tuntuvat jäävän narikkaan palttoon hihaan.
A: Niin totta. Mummomuuri esti muun muassa Linkolan näkemisen ja jopa kuulemisenkin.
H: Itse viihdyn paremmin toisenlaisissa tapahtumissa...
A: ...joissa puhuttaisiin enemmän kirjallisuudesta ja vähemmän jostain muusta.
H: Harkitsen edelleen vakavasti, että EKF:ssä pitäisi olla erikseen kirjailijoiden Pönötysnurkka.
A: Hyvä idea! Pistetäänpä korvan taa. Kenet haluaisit nähdä pönöttämässä?
H: Katri Valan! Tai Runebergin!
A: No niin, onkohan tämä parasta lopettaa tähän. Taidamme olla hieman väsyneitä apurahahakemusten pykäämisen jäljiltä.
H: Älä muuta sa. Mutta olihan se hyvä formuloida aatoksiaan.
A: Hiljentykäämme.

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Arki ja angsti

Aika usein tulen ajatelleeksi kaikenlaisia mahdollisia ja mahdottomia asioita, jotka voivat mennä pieleen. EKF ei tee poikkeusta, ei tosiaan. MIKSI, oi MIKSIMIKSIMIKSI lähdimme tähän?

Raha-asiat huolettavat, tietysti. Maine voi mennä jos oikein pahasti tyritään. Jos paikalle ei tulekaan ketään, kustantajat eivät saa myytyä mitään, ja kaikki ovat raahautuneet Sampolaan aivan turhan takia!

Voi kyynel. Tältä se tapahtumien järjestäminen kai yleensä tuntuu; koko ajan on jokseenkin levoton olo. Miksi glitterkuorinen puhelimemme ei soi? Pienistä kouristuksista vatsanpohjassa kasvaa helmikuuhun mennessä varmasti hieman isompi myllerrys.

Tällä välin yritän pitää ajatukset pikemminkin itse työssä kuin pessimistisissä tulevaisuusvisioissa. Arki voittaa angstin aina kun muistan, että uuden tapahtuman suunnittelu ja toteuttaminen on - kaikesta huolimatta - aivan hemmetin kivaa!

lauantai 18. lokakuuta 2008

Miten kaikki alkoi?

On kulunut vasta vajaat kaksi kuukautta siitä, kun istuimme Annan kanssa dyykatun kirjoituskoneen ääressä naputtelemassa Elävän Kirjallisuuden Manifestia. Toki luotimme jo silloin EKF:n potentiaaliin ja olimme siitä innoissamme (mikä toivottavasti näkyy kaikessa, mitä teemme). Kaikesta huolimatta ainakaan minä en uskaltanut vielä silloin unelmoida, että saisimme näin monet ihmiset ja tahot mukaan EKF:iin!

Ajatus uudesta tamperelaisesta kirjallisuustapahtumasta on itänyt jo pitkään. Viime keväänä järjestimme Teema ry:n, Viitapiiri ry:n ja Yöstäjä ry:n voimin ravintola Telakalla Tiiliskivi-klubin (katso klubin omat sivut) Teema ry:n kirjallisuuspalkinto Tiiliskiven jakamisen ympärille. Ilta oli menestys, ja Tiiliskivi-klubi järjestetäänkin ensi keväänä EKF:n iltaklubina. Paikalle kutsutaan viime vuoden tavoin Tiiliskivi-finalistit sekä runo- ja musiikkiesiintyjiä. Tällä hetkellä teemalaisista koostuva raati valitsee vuoden 2008 kirjasadosta Tiiliskivi-ehdokkaita, ja finalistit selviävät viimeistään tammikuun alussa.

Päivätapahtuman järjestäminen Sampolan kokoisessa tilassa on kuitenkin aivan uutta. EKF päätettiin ajoittaa samaan aikaan Tampereen Kirjamessujen kanssa. Kilpailuasetelman syntymistä näiden kahden välille emme toivo, vaan haluamme omalta osaltamme täydentää Tampereen kirjallisuusviikonloppua ja tarjota vaihtoehtoja. Haluamme myös puhua yhteisöllisyyden, talkootyön ja elävän kaupunkikulttuurin puolesta sekä antaa nuorille tekijöille, kuten kirjallisuuden opiskelijoille, tilaisuus rakentaa omannäköisensä festivaali. Toivomme, että mahdollisimman monet EKF:n järjestämisessä mukana olevat voisivat kirjoittaa aikanaan myös tähän blogiin omia ajatuksiaan.

Näiden päämäärien eteen on hienoa tehdä töitä!

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Elävän kirjallisuuden puolesta - nyt ja jatkossa!

14.2.2009 Tampereella järjestetään upouusi kirjallisuustapahtuma, Elävän Kirjallisuuden Festivaali (EKF). Paikkana on työväenopisto Sampola, joka on kävelymatkan päässä ydinkeskustasta. Järjestäjiin kuuluu useita tamperelaisia kulttuuriyhdistyksiä, kuten Vastedes ry, Viitapiiri ry, Yöstäjä ry ja kirjallisuuden opiskelijoiden ainejärjestö Teema ry. Yhteistyökumppaneina ovat myös Annikin Runofestivaali, Tampereen yliopiston Taideaineiden laitos ja Monta ry.

EKF:sta ei ole tulossa megaluokan messutapahtumaa, vaan intiimi ja sympaattinen koko perheen päiväfestivaali talkoohengessä. Suunnitteilla on monenlaista osallistavaa ohjelmaa, kuten sanataidepajoja lapsille, Elävä kirjasto, kirjojen vaihtotori ja kaikkien esityksille avoin open stage.

Sampolan auditoriossa puolestaan on luvassa tamperelaisten kirjallisuuden opiskelijoiden alustuksia kirjallisuuden kentän ajankohtaisista aiheista ja ilmiöistä sekä keskusteluja näiden pohjalta. Festivaali jatkuu iltaklubilla ravintola Telakalla, jossa luvassa on Teema ry:n Tiiliskivi-palkinnon jako ja muuta kirjavaa ohjelmaa, muun muassa runoesityksiä.

Tässä blogissa on tarkoitus seurata uuden suomalaisen kirjallisuusfestivaalin ensiaskeleita ja kehitystä. Alku ja vastaanotto ovat jo olleet hyvin lupaavia, toivottavasti sama linja pysyy jatkossakin!

- Hanna Roine, toinen projektisihteereistä