Hannan ja minun aivot raksuttivat eräänä päivänä tavallista kiivaammin: Mitä jos festivaaliyleisö kirjoittaisi kirjan yhdessä? Kysymys täsmentyi myöhemmin: Mitä jos kirja myös kustannettaisiin?
Tällainen ihmeentynkä on tapahtumassa. Palaveerasimme Mediapinta-palvelukustantamossa, ja heitimme ohimennen ilmaan idean yhteisestä kirjasta. Onneksemme Mediapinnan väki tarttui ajatukseen: "Sehän voitaisiin kustantaa ja postittaa halukkaille pientä maksua vastaan." Mikä mainio idea, emme olleet edes ajatelleet moista. Minä ja Hanna toimitamme. Ja yleisö kirjoittaa!
Aloin kuitenkin miettiä käytännön toteutusta. Valitsemmeko aiheen? Sensuroimmeko, mitään? Itseäni kutkuttaisi ajatus julkaisemisesta aivan sellaisenaan, kirjoituserheineen kaikkineen. Aina ei voi tietää mikä on tarkoituksellista. Ei ole kirjoittajan vika jos minä en ymmärrä. Toisaalta taas voinemme ottaa linjan, että vaikkapa ohimennen teokseen raapustettuja rasistisia kommentteja tai poliittisia iskulauseita ei julkaista. Luotamme kirjailijoiden fiksuuteen, toivottavasti näin ei jouduta tekemään. Kirjan idea kun on se, että otetaan huomioon kanssaihmiset.
Elävästä kirjasta tuleekin aidosti kaikkien teos, jonne jokainen saa kirjoittaa juuri niin kuin haluaa. Siitä voi tulla kaunista tai kauheata. Luultavasti molempia ja jotain siltä väliltä. Teoksesta saattaa tulla myös melko katkelmallinen, toisaalta taas kiehtovan arvaamaton.
Kirja lisää jo monesti peräänkuuluttamaamme yhteisöllisyyttä. Moni saattaa haluta jatkaa siitä, mihin edellinen jäi, omalla tyylillään. Minua tässä ajatuksessa viehättää erityisesti kirjoitustyylien, ikien ja näkemysten sekamelska.
Tämä tarina ei tarvitse loppua.
keskiviikko 19. marraskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti