Maalaissihteerimme uskaltautuivat eilen suureen pahaan maailmaan. Seuraavassa Helsingin kirjamessujen antia dialogin muodossa.
Hanna: Huh, tuntuu kuin olisin ollut eilen vaelluksella.
Anna: Tai festareilla. Jalat on rakoilla.
H: Eilinen ekskursiomme Helsinkiin oli herkälle humanistille valaiseva kokemus.
A: Mutta tulihan sitä itsekin kirjoja ostettua. Ja Pekka Streng -paita!
H: Fedja-setä -kokoelma!! Ja... mutta nyt eksymme aiheesta.
A: Mikäs se aihe oli?
H: No ne kirjamessut!
A: Ei oikein jaksanut keskittyä. Liikaa hälinää.
H: Ja liian vähän tuoleja.
A: Tapasimme sentään mukavia ihmisiä.
H: Niin. Ja mukavia juustoja. Ruokamessuilla. Nam.
A: Nämä kaksi eivät ehkä ole oikein yhteismitallisia.
H: Ihmiset jättivät kyllä pidemmän jälkimaun. Heh.
A: Huomioinpa, että läheskään kaikki näytteilleasettajat eivät olleet tekemisissä kirjallisuuden kanssa oikein mitenkään.
H: Niinpä.
A: No, eipä siinä. Sallittakoon se instituutiolle.
H: Suurilla messuilla ihmisten käytöstavat tuntuvat jäävän narikkaan palttoon hihaan.
A: Niin totta. Mummomuuri esti muun muassa Linkolan näkemisen ja jopa kuulemisenkin.
H: Itse viihdyn paremmin toisenlaisissa tapahtumissa...
A: ...joissa puhuttaisiin enemmän kirjallisuudesta ja vähemmän jostain muusta.
H: Harkitsen edelleen vakavasti, että EKF:ssä pitäisi olla erikseen kirjailijoiden Pönötysnurkka.
A: Hyvä idea! Pistetäänpä korvan taa. Kenet haluaisit nähdä pönöttämässä?
H: Katri Valan! Tai Runebergin!
A: No niin, onkohan tämä parasta lopettaa tähän. Taidamme olla hieman väsyneitä apurahahakemusten pykäämisen jäljiltä.
H: Älä muuta sa. Mutta olihan se hyvä formuloida aatoksiaan.
A: Hiljentykäämme.
lauantai 25. lokakuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti