Runofeissaajat Tampereen Tapahtumien yössä

"Hei, oisko sulla hetki aikaa runoudelle?"

Tamperelaisen Elävän kirjallisuuden yhdistyksen runofeissarit tuovat runouden lähelle kansaa Tampereen tapahtumien yössä 6.8.09. Runofeissarit voi löytää Tampereen ydinkeskustasta klo 16.00-22.00, sieltä missä ihmiset liikkuvat.

Tavallisista kadulla päivystävistä kollegoistaan poiketen Elkin feissarit eivät kerää rahaa. "Annamme ihmisille mahdollisuuden juhlahumun keskellä pysähtyä ja kuulla muutamia valikoituja, elähdyttäviä ja yllättäviäkin säkeitä", sanoo yhdistyksen varapuheenjohtaja Anna Ulvinen.

Tempauksellaan Elki ry haluaa haastaa pohtimaan, onko arjessamme riittävästi tilaa ja aikaa kulttuurin vastaanottamiselle kiireiseksi käyneen elämänrytmimme lomassa. "Elki haluaa vapauttaa kirjallisuuden ulos hyllyistä ja tuoda sen lähelle ihmisten arkea", toteaa yhdistyksen puheenjohtaja Hanna-Riikka Roine.

Elävän kirjallisuuden yhdistys Elki ry on tuore, keväällä 2009 perustettu yhdistys, jonka kutsumus ja tehtävä on elävän kaupunkikulttuurin ja kirjallisuuden ympärille keskittyvän toiminnan luominen. Elki järjestää monenmoista toimintaa pienimuotoisista kirjojenvapautusiskuista aina viime talvena ensimmäistä kertaa järjestettyyn Elävän Kirjallisuuden Festivaaliin.

Ai niin... psst! Seuraava EKF järjestetään 13.2.10. Työväenmuseo Werstaalla.

Töitä ja tuloksia

Sitä mukaa kun festivaalikiireet lisääntyvät blogikirjoittelumme vähenee (entisestään). Jalot ja syvälliset ajatukset eivät koskaan tunnu ennättävän blogiavaruuteen asti, ja siinä vaiheessa kun tietokoneen ääreen ehtii, sormet naputtelevat latteuksia. Liiallista itsekriittisyyttä? Kenties.

Oli miten oli, kiireisenä pysymisestä on lähinnä hyötyä. Sampola on järjestetty täyteen monenlaista ohjelmaa, auditorion opiskelijapuheenvuorojen kenraaliharjoitus pidetty, kymmenittäin näytteilleasettajia hankittu ja talkookokoontumisissa askarreltu sekä suunniteltu – ja niin edelleen. Minä ja Anna olemme talkooryhmän kera kuluneen kuukauden sisällä nikkaroineet sermejä, metsästäneet kankaita SPR:n Kontissa, hakanneet pinssikonetta kädet känsillä, värjänneet vanhoja lakanoita, maalanneet pulloväreillä kankaita, levittäneet julisteita ympäri kaupunkia ja haalineet kalusteita ynnä räsymattoja.

Tulokset näkyvät ennen kaikkea Sampolassa. Pinssejä on kunnon läjällinen (tekstivaihtoehdot: "Elävän Kirjallisuuden puolesta", "Kaikki paska paskaksi" ja "EKF haisee hyvältä"). Yhteistä kirjaa voi kirjoittaa värikkään sermin suojissa, kuin kirjankansien sisällä. Yksi luokkahuone verhoutuu velhoväreihin.

Emme ole kuitenkaan unohtaneet internetiä ja yleisöämme siellä! Uusin tietoiskumme valistaa, että aivoihin kerääntyy helposti plakkia. Tämän ja muiden pinnallisuutta aiheuttavien vaivojen hoitoon on jo vuosien ajan käytetty kirjallisuutta. Tule Elävän Kirjallisuuden Festivaalille kokeilemaan uusimpia hoitomuotoja – se on ilmaista! Katso "Kirjallisuus tekee hyvää" -video alta.

EKF raivaa... eiku... haastaa... tai siis... ÄÄRGH!

Anna: Voihan Venääjä.
Hanna: Älä muuta sa. On tää tiadotus vaikeaa.
A: O. Synonyymisanakirjalle oli taaskin käyttöä.
H: Raikas? Kiehtova? Ihmeellinen? Tuoksuva?
A: Maailmassa on paljon adjektiiveja, joista valitettavan harvat ovat käyttökelpoisia tässä yhteydessä.
H: Harmi, että "EKF haisee hyvältä, ei rahalta" lienee liian raflaava tiedotteen otsikoksi.
A: Mutta muista toki, että blogikin on julkista materiaalia.
H: Tietysti.
A: Njoo, on vaikeaa tasapainoilla tiedotteessa kiinnostavuuden ja asiallisuuden rajapinnalla. Hiton rajapinta.
H: Muita inhottavia sanoja tiedotteissa: pirteä, mielenkiintoinen, lässynlää...
A: Meidän tiedotteessahan on "mielenkiintoinen"!
H: Mikäs se olikaan... mielenkiintoinen...
A: Eikun eipäs ollutkaan, sehän oli "monipuolinen".
H: Kaikenlaiset kirjoittamiseen viittaavat idiomit myös ällöttävät.
A: Mitäpä sitä muutakaan voi sanoa, jos meinaa olla vähän luovempi mutta silti asiallinen.
H: Jooh. Mekin yritimme olla vähän luovempia lopun kolmella sanallamme...
A: ...sika ja möhkäle. Ja tervetuloa!
H: Kuulosti liikaa Lehdeltä.
A: Tai Pahkasialta.
H: Kaikesta huolimatta tiedote on nyt jokseenkin valmis.
A: Ihan priimatavaraa.
H: Eipä jää ainakaan tiedotteesta kiinni, jos mediaa ei kiinnosta...
A: Ehkä.
H: Kiinnostaakohan ketään tämä blogi?
A: Ehkä.
H: Kenties. Kenties kiinnostaa, kenties ei. Kenties me vaan mietitään liikaa. Pitäisköhän sun todeta tähän seuraavaksi, että pitäis päivittää useammin tätä blogia?
A: Pitäs muuten päivittää useammin tätä blogia.
H: Näin teemme. Kerrotaanko vielä tähän jotain festivaalin edistyksestä?
A: Kannattaa tsekkailla nettisivujamme. Tsekkailla, inhottava sana.
H: Nyt sitä sitten takerrutaan kaikkiin sanoihin, vai?
A: Ei kai tässä muutakaan voi.
H: Pääasia on, että EKF etenee kuin rasvattu pendolino. Tai itse asiassa paremminkin.
A: Viuh vaan.
H: Ja sitten seuraavan tiedotteen pariin...
A: Jatketaan harjoituksia. Viuh!
H: Heippa ja moi!

Crew EKF toivottaa Erittäin Kivoja Fiiliksiä jouluun!

Kiitokset kaikille tästä syksystä!
Ensi vuonna sitten toden teolla festaria pystyyn!

Yhteisöllisyys voimavarana.

Viime päivinä olemme sorvanneet Annan kanssa apurahahakemuksia eri tahoille. Aluksi niiden kirjoittaminen tuntui enemmän tai vähemmän itsensä ja ajatustensa myymiseltä. Lopulta olemme tulleet siihen tulokseen, että niin itsensä kuin ajatustensakin jäsentäminen tekee vain hyvää – ja hakemusten väsääminen on mitä mainioin keino siihen. Miten muuten budjettimme olisi ikinä konkretisoitunut? Olisimmeko muutoin koskaan muotoilleet sanoiksi sitä, mitä uuden tapahtuman järjestämisellä tavoittelemme?

Hakemuksiin ja tänne blogiimmekin olemme kirjoittaneet, että EKF:n keskeisimpiä periaatteita ovat yhteisöllisyys ja talkootyö. Nämä eivät todellakaan ole vain sanahelinää vailla pohjaa, päinvastoin! EKF:n edistyessä on ollut hienoa nähdä, miten yhä useammat ovat löytäneet sopivan tavan toteuttaa itseään sen ja muiden tekijöiden parissa. Olemme pitäneet ovia avoimina kaikille ja kaikenlaisille ideoille, ja se on kantanut hedelmää jo nyt.

Erilaisten ilmaisutapojen kirjon voi havaita vaikkapa EKF:n värikästä ohjelmaa silmäillessä: kantaaottavia performansseja ja esityksiä, tarkkanäköisiä puheenvuoroja ja hauskaa ajanvietettä. Kulissien takanakin tapahtuu. EKF:n nettisivut ja Elävän Kirjallisuuden Manifesti -video ovat omanlaisiaan taidonnäytteitä, ja viisaat päät on lyöty yhteen milloin milläkin kokoonpanolla, aina hyvin tuloksin. Yllättävää kyllä jopa äitini kokemus ja ammatillinen osaaminen somistajana ovat tulleet tarpeeseen.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että EKF todella auttaa tulevaisuuden tekijöitä löytämään oman äänensä. Toivon mukaan myös festivaalikävijät rohkaistuvat luomaan uutta yhteiseen kirjaan kirjoittamalla tai osallistumalla performansseihin taikka työpajoihin.

Kaikki ovat omanlaisiaan lahjakkuuksia, ja tuntuu, että yhteisöllinen talkootyö tuo sen parhaiten esille. EKF:n parissa ei koskaan tarvitse kokea ponnistelevansa yksin.

Eteenpäinnn!

Kranaatit lentävät markkinamiesten alttareille nyt myös audiovisuaalisessa muodossa! EKF:n ennakkomainos "Elävän Kirjallisuuden Manifesti" sai maailmanensi-iltansa 28.11.2008. Katso se tästä:


Elävän kirjallisuuden manifesti from Sami Poyry on Vimeo.

Nautinnollisia audiovisuaalisia hetkiä!
EKF kiittää: Sami Pöyry (ohjaus, kuvaus & leikkaus), Janne Räikkönen (pääosa). Mikitys ja catering: Anna Ulvinen ja Hanna-Riikka Roine.

Sinustako kirjailija?

Hannan ja minun aivot raksuttivat eräänä päivänä tavallista kiivaammin: Mitä jos festivaaliyleisö kirjoittaisi kirjan yhdessä? Kysymys täsmentyi myöhemmin: Mitä jos kirja myös kustannettaisiin?

Tällainen ihmeentynkä on tapahtumassa. Palaveerasimme Mediapinta-palvelukustantamossa, ja heitimme ohimennen ilmaan idean yhteisestä kirjasta. Onneksemme Mediapinnan väki tarttui ajatukseen: "Sehän voitaisiin kustantaa ja postittaa halukkaille pientä maksua vastaan." Mikä mainio idea, emme olleet edes ajatelleet moista. Minä ja Hanna toimitamme. Ja yleisö kirjoittaa!

Aloin kuitenkin miettiä käytännön toteutusta. Valitsemmeko aiheen? Sensuroimmeko, mitään? Itseäni kutkuttaisi ajatus julkaisemisesta aivan sellaisenaan, kirjoituserheineen kaikkineen. Aina ei voi tietää mikä on tarkoituksellista. Ei ole kirjoittajan vika jos minä en ymmärrä. Toisaalta taas voinemme ottaa linjan, että vaikkapa ohimennen teokseen raapustettuja rasistisia kommentteja tai poliittisia iskulauseita ei julkaista. Luotamme kirjailijoiden fiksuuteen, toivottavasti näin ei jouduta tekemään. Kirjan idea kun on se, että otetaan huomioon kanssaihmiset.

Elävästä kirjasta tuleekin aidosti kaikkien teos, jonne jokainen saa kirjoittaa juuri niin kuin haluaa. Siitä voi tulla kaunista tai kauheata. Luultavasti molempia ja jotain siltä väliltä. Teoksesta saattaa tulla myös melko katkelmallinen, toisaalta taas kiehtovan arvaamaton.

Kirja lisää jo monesti peräänkuuluttamaamme yhteisöllisyyttä. Moni saattaa haluta jatkaa siitä, mihin edellinen jäi, omalla tyylillään. Minua tässä ajatuksessa viehättää erityisesti kirjoitustyylien, ikien ja näkemysten sekamelska.

Tämä tarina ei tarvitse loppua.

Hiilijalanjälki ja kaupunkikulttuuri.

Luinpa tänään Kuukausiliitteestä, että hiilijalanjäljen laskeminen on nykyään niin trendikästä, että sen laskevat nyt myös festivaalit. Aloitin laskemalla omani: hitusen päälle 5000 kiloa. Mutta kuinka laskea hiilijalanjälki tulevalle Elävän Kirjallisuuden Festivaalille?

Varmaankin EKF:n jalanjälkeä pienentää ensinnäkin se, ettei sinne ole pakko tulla yksityisautolla. Lähialueiden asukkaat voivat tulla jalan (oletan, että Kalevassa ja Tammelassa asuu runsaasti kirjallisuuden ystäviä), jotkut rohkeat pyöräilevätkin helmikuussa. Kaupungin busseja suhaa Sampolan ohitse mielin määrin, ja kauempaakin tulevat bussit pysähtyvät lähistöllä. Rautatieasemalle on matkaa puolisen kilometriä.

Mikäli teemme ison padallisen keittoa talkoolaisille ja esiintyjille, takaamme, että se on vegaanista ja luomua. Teemme kasvisvoileipiä. Tarjoamme lähellä tuotettua mehua ja Reilun kaupan kahvia ja teetä (jälkimmäinen ei tosin paljoa hiilijalanjälkeä paranna: liittynee enemmänkin etiikkaan). Ja taatusti lajittelemme jätteet.

Talkoohenkeen kuuluu olennaisesti se, että emme osta festivaalin rekvisiittaa uutena: vuokraamme ja nikkaroimme itse. Kierrätämme ja tuunaamme vanhoista materiaaleista jotain aivan uutta (odottakaapa vain, että näette Sampolaan suunnitellut "somistukset"!). Kierrätys konkretisoituu myös kirjojen vaihtotorina.

Festivaalimme ei kuluta ylettömästi sähköä suurempien massatapahtumien tyyliin: meillä ei ole suuria lavarakenteita eikä paahtavia spottivaloja. Kiinnostavaa runokirjaa voi selailla myös energiansäästölampun alla. Suuria rekkarallejakaan ei EKF:n mahdollistamiseen tarvita.

Ja mikä tärkeintä: festivaalimme pääpaino ei ole kulutuksen lisäämisessä, vaan elämyksissä ja ajatuksissa, henkisessä pääomassa. Eikä hyvän kirjan ostaminenkaan ole kertakäyttökulttuuria - mielestäni yksi kirjallisuuden tärkeimmistä tehtävistä on lukijan ajatusmaailman ja näkemysten avartaminen.

Järjestämällä EKF:n kaltaisia tapahtumia ei taatusti pelasteta koko maapalloa, mutta edes muutamia korsia yhteiseen kekoon voidaan kantaa. Ja on tärkeää tehdä valinta: vaikkapa laadukkaan kaupunkikulttuurin ja talkoohengen puolesta.

Kirjallisuuden väristä

Uusia nettisivujamme tarkastellessani keksin luullakseni uuden kysymyksen tähän maailmankaikkeuteen. Kas tässä: Miksi kirjallisuuteen ja muiden humanismiin vivahtavien asioiden väri on usein ruskea? Esimerkiksi nyt vaikka blogimme tausta ja Trivial Pursuitin taidepylpyrät.

Tuoko ruskea kenties mieleen vanhojen kirjojen kuluneet nahkakannet, pölyiset ja raskaat arvotaulun kehykset, hirvigobeliinit? Tässähän alkaa jo aivan aivastuttaa. Halutaanko kirjallisuuteen yhä liittää näin porvarillisia mielikuvia?

Humanisti saattaakin vaatimattomana henkilönä tavoitella neutraaliutta ja maltillisuutta. Ruskea ei ärsytä kenenkään silmää toisin kuin tulenpunainen, syvänsininen tai kirkuvankeltainen. Mutta humanisti onkin viisas. Mitä näistä väreistä tulee kun ne sekoittaa? Niinpä niin, ruskeata.

Minusta väri kuvaa lopulta kirjallisuutta hyvin. Ruskeaksi sekoittuva kirjallisuuden kirjo kun pitää sisällään kaikki maailman värit ja asiat.

Ne ovat nyt täällä!

Elävän Kirjallisuuden Festivaalin upeat nettisivut ovat nyt avautuneet! Löydät ne osoitteesta http://www.ekf.fi. Sivujen tekijänä on Janne Räikkönen, todellinen lahjakkuus Teema ry:stä.

Sivuillemme päivittyy loppuvuoden mittaan tarkempaa informaatiota esiintyjistä, ohjelmasta ja näytteilleasettajista. Kuvagalleriaankin tullee piakkoin materiaalia.

Toivottavasti viihdytte sivuillamme! Palautetta niistä voitte antaa esimerkiksi kommentoimalla tähän blogiin.

Nuoriso valmis on... katoamaan?

Maailma on täynnä setiä. Ja jossain määrin myös tätejä. Tai siltä ainakin tuntuu, kun kiertää erilaisissa kohtaamisissa ja paikoissa Elävän Kirjallisuuden Festivaalin asialla. Jos politiikka ei kiinnosta nuoria, niin ei kyllä näytä kiinnostavan kirjallisen kulttuurin tekeminenkään.

Älkää ymmärtäkö väärin - kaikki tapaamani sedät ja tädit ovat olleet mitä mainiointa juttuseuraa ja taatusti piinkovia ammattilaisia. Minulla ei ole siis mitään heitä vastaan. Mutta missä ovat nuoret? Eivätkö he pääse mukaan, vai eivätkö he edes halua? Kumpikin vaihtoehto kuulostaa yhtä huonolta. Tyytynen siis toivomaan, että en vain ole sattunut retkilläni törmäämään muihin nuoriin tekijöihin ja että saan siihen tilaisuuden myöhemmin.

Eilen saimme tittelin "tulisieluiset opiskelijaneidot". Kuulostaa hienolta, kyllä. Jonkinlaisen poltteen täytyykin sydäntä korventaa, että uhraa merkittävän osan vapaa-ajastaan (tai potentiaalisesta tenttiin lukemisajastaan) uuden kirjallisuustapahtuman järjestämiselle. Turha silti luulla, että olisimme paatuneita idealisteja.

Kaikesta huolimatta on oltava myös valmis taistelemaan pessimismiä vastaan. Näen sen jonkinlaisena lannistavan realismin muotona: ajatteluna, ettei mitään kannata koskaan koettaa, koska se ei kuitenkaan onnistu. Wikipediakin jo kyseenalaisti Elävän Kirjallisuuden Festivaalin merkittävyyden. Joten eiköhän isketä hanskat, nuo mainosmaailman väärinkäyttämät objektit, naulaan!

Ehei. Realismi kariskoot!

Rynnivät mummot ja muita kertomuksia

Maalaissihteerimme uskaltautuivat eilen suureen pahaan maailmaan. Seuraavassa Helsingin kirjamessujen antia dialogin muodossa.

Hanna: Huh, tuntuu kuin olisin ollut eilen vaelluksella.
Anna: Tai festareilla. Jalat on rakoilla.
H: Eilinen ekskursiomme Helsinkiin oli herkälle humanistille valaiseva kokemus.
A: Mutta tulihan sitä itsekin kirjoja ostettua. Ja Pekka Streng -paita!
H: Fedja-setä -kokoelma!! Ja... mutta nyt eksymme aiheesta.
A: Mikäs se aihe oli?
H: No ne kirjamessut!
A: Ei oikein jaksanut keskittyä. Liikaa hälinää.
H: Ja liian vähän tuoleja.
A: Tapasimme sentään mukavia ihmisiä.
H: Niin. Ja mukavia juustoja. Ruokamessuilla. Nam.
A: Nämä kaksi eivät ehkä ole oikein yhteismitallisia.
H: Ihmiset jättivät kyllä pidemmän jälkimaun. Heh.
A: Huomioinpa, että läheskään kaikki näytteilleasettajat eivät olleet tekemisissä kirjallisuuden kanssa oikein mitenkään.
H: Niinpä.
A: No, eipä siinä. Sallittakoon se instituutiolle.
H: Suurilla messuilla ihmisten käytöstavat tuntuvat jäävän narikkaan palttoon hihaan.
A: Niin totta. Mummomuuri esti muun muassa Linkolan näkemisen ja jopa kuulemisenkin.
H: Itse viihdyn paremmin toisenlaisissa tapahtumissa...
A: ...joissa puhuttaisiin enemmän kirjallisuudesta ja vähemmän jostain muusta.
H: Harkitsen edelleen vakavasti, että EKF:ssä pitäisi olla erikseen kirjailijoiden Pönötysnurkka.
A: Hyvä idea! Pistetäänpä korvan taa. Kenet haluaisit nähdä pönöttämässä?
H: Katri Valan! Tai Runebergin!
A: No niin, onkohan tämä parasta lopettaa tähän. Taidamme olla hieman väsyneitä apurahahakemusten pykäämisen jäljiltä.
H: Älä muuta sa. Mutta olihan se hyvä formuloida aatoksiaan.
A: Hiljentykäämme.

Arki ja angsti

Aika usein tulen ajatelleeksi kaikenlaisia mahdollisia ja mahdottomia asioita, jotka voivat mennä pieleen. EKF ei tee poikkeusta, ei tosiaan. MIKSI, oi MIKSIMIKSIMIKSI lähdimme tähän?

Raha-asiat huolettavat, tietysti. Maine voi mennä jos oikein pahasti tyritään. Jos paikalle ei tulekaan ketään, kustantajat eivät saa myytyä mitään, ja kaikki ovat raahautuneet Sampolaan aivan turhan takia!

Voi kyynel. Tältä se tapahtumien järjestäminen kai yleensä tuntuu; koko ajan on jokseenkin levoton olo. Miksi glitterkuorinen puhelimemme ei soi? Pienistä kouristuksista vatsanpohjassa kasvaa helmikuuhun mennessä varmasti hieman isompi myllerrys.

Tällä välin yritän pitää ajatukset pikemminkin itse työssä kuin pessimistisissä tulevaisuusvisioissa. Arki voittaa angstin aina kun muistan, että uuden tapahtuman suunnittelu ja toteuttaminen on - kaikesta huolimatta - aivan hemmetin kivaa!

Miten kaikki alkoi?

On kulunut vasta vajaat kaksi kuukautta siitä, kun istuimme Annan kanssa dyykatun kirjoituskoneen ääressä naputtelemassa Elävän Kirjallisuuden Manifestia. Toki luotimme jo silloin EKF:n potentiaaliin ja olimme siitä innoissamme (mikä toivottavasti näkyy kaikessa, mitä teemme). Kaikesta huolimatta ainakaan minä en uskaltanut vielä silloin unelmoida, että saisimme näin monet ihmiset ja tahot mukaan EKF:iin!

Ajatus uudesta tamperelaisesta kirjallisuustapahtumasta on itänyt jo pitkään. Viime keväänä järjestimme Teema ry:n, Viitapiiri ry:n ja Yöstäjä ry:n voimin ravintola Telakalla Tiiliskivi-klubin (katso klubin omat sivut) Teema ry:n kirjallisuuspalkinto Tiiliskiven jakamisen ympärille. Ilta oli menestys, ja Tiiliskivi-klubi järjestetäänkin ensi keväänä EKF:n iltaklubina. Paikalle kutsutaan viime vuoden tavoin Tiiliskivi-finalistit sekä runo- ja musiikkiesiintyjiä. Tällä hetkellä teemalaisista koostuva raati valitsee vuoden 2008 kirjasadosta Tiiliskivi-ehdokkaita, ja finalistit selviävät viimeistään tammikuun alussa.

Päivätapahtuman järjestäminen Sampolan kokoisessa tilassa on kuitenkin aivan uutta. EKF päätettiin ajoittaa samaan aikaan Tampereen Kirjamessujen kanssa. Kilpailuasetelman syntymistä näiden kahden välille emme toivo, vaan haluamme omalta osaltamme täydentää Tampereen kirjallisuusviikonloppua ja tarjota vaihtoehtoja. Haluamme myös puhua yhteisöllisyyden, talkootyön ja elävän kaupunkikulttuurin puolesta sekä antaa nuorille tekijöille, kuten kirjallisuuden opiskelijoille, tilaisuus rakentaa omannäköisensä festivaali. Toivomme, että mahdollisimman monet EKF:n järjestämisessä mukana olevat voisivat kirjoittaa aikanaan myös tähän blogiin omia ajatuksiaan.

Näiden päämäärien eteen on hienoa tehdä töitä!

Elävän kirjallisuuden puolesta - nyt ja jatkossa!

14.2.2009 Tampereella järjestetään upouusi kirjallisuustapahtuma, Elävän Kirjallisuuden Festivaali (EKF). Paikkana on työväenopisto Sampola, joka on kävelymatkan päässä ydinkeskustasta. Järjestäjiin kuuluu useita tamperelaisia kulttuuriyhdistyksiä, kuten Vastedes ry, Viitapiiri ry, Yöstäjä ry ja kirjallisuuden opiskelijoiden ainejärjestö Teema ry. Yhteistyökumppaneina ovat myös Annikin Runofestivaali, Tampereen yliopiston Taideaineiden laitos ja Monta ry.

EKF:sta ei ole tulossa megaluokan messutapahtumaa, vaan intiimi ja sympaattinen koko perheen päiväfestivaali talkoohengessä. Suunnitteilla on monenlaista osallistavaa ohjelmaa, kuten sanataidepajoja lapsille, Elävä kirjasto, kirjojen vaihtotori ja kaikkien esityksille avoin open stage.

Sampolan auditoriossa puolestaan on luvassa tamperelaisten kirjallisuuden opiskelijoiden alustuksia kirjallisuuden kentän ajankohtaisista aiheista ja ilmiöistä sekä keskusteluja näiden pohjalta. Festivaali jatkuu iltaklubilla ravintola Telakalla, jossa luvassa on Teema ry:n Tiiliskivi-palkinnon jako ja muuta kirjavaa ohjelmaa, muun muassa runoesityksiä.

Tässä blogissa on tarkoitus seurata uuden suomalaisen kirjallisuusfestivaalin ensiaskeleita ja kehitystä. Alku ja vastaanotto ovat jo olleet hyvin lupaavia, toivottavasti sama linja pysyy jatkossakin!

- Hanna Roine, toinen projektisihteereistä